Tänään kaupassa nuori kassanhoitaja aloitti kysymyksensä: "Oletteko keräilleet..."
Hän ei varmaan edes ajatellut puhuvansa "väärin". Tärkeintä on tietysti ajatus. Kunhan ei palata "hännittelyyn" eli hän-muotoiseen teitittelyyn. Vai mitä Hän tuumaa, arvon lukija?
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kun tunnilla käsiteltiin pronomineja, kukaan ei osannut teitittelymuotoa oikein. Juuri tuo samainen virhe tehtiin, että pääverbikin tuikattiin monikkoon.
VastaaPoistaViime aikoina mielestäni teitittely on alkanut lisääntyä marketeissakin. Selvästi kassaihmisiä on koetettu kouluttaa teitittelyssä. - Olkaa hyvä, tulee sujuvasti, kun on asiakkaan naamaryppyjä ensin vilkaistu.
Se on sitten oma lukunsa, pitääkö ylipäänsä teititellä. Itse en ole kovin muodollinen enkä vanhoillinen, mutta minusta teitittely on ihan sopiva tapa vierasta aikuista puhuteltaessa. En näe sitä ihan ikäkysymyksenäkään. Kynnyskysymys se ei ole, ja sinuttelukin käy useimmiten, ei kyllä aina.
Pidän teitittelykulttuurista. Siinä saa hyvin etäisyyttä toiseen ihmiseen "henkisestikin", silloin kun on tarvis.
VastaaPoistaTämä on totta. Tästä syystä olen joskus kirjoittanut teitittelyä puolustavan ja jopa suosittelevan kirjoituksen - ja saanut jonkin verran nenilleni nykyisessä sinuttelukulttuurissa.
VastaaPoistaYlen aamutelevion ajankohtaishaastattelussa teititellään studiovieraita. Jos joskus sinutellaan, syy siihen mainitaan. Esimerkiksi emerituspiispa Eero Huovinen oli pyytänyt sinuttelua, ja haastattelija mainitsi tämän pyynnön.
Vau, hienoa toimintaa Yleltä!
VastaaPoistaOlen kyllä enemmän sä-passiivin kannattaja jos täytyy ottaa etäisyyttä kuulijaan, mutta mistä lähtien teitittelyssä ei ole verbiä taivutettu monikon mukaan? Jos näin on, kannattaa myös päivittää Teitittelystä kertovaa Wikipedia sivu. Siellä kun sanotaan selvällä suomenkielellä: "käyttämällä yksikön toisen persoonan pronominin sinä asemesta monikon toisen persoonan pronominia te ja sen mukaisia verbien persoonamuotoja". Tämän jälkeen sivulla kyllä puhutaan jotain liittomuodossa olevasta partisiipista ja predikatiivista, mutta se menee jo enemmän hebrean puolelle.
VastaaPoistaJa ennen kuin korjaatte, huomasin juuri että jostain kumman syystä heprea kirjoitetaan nykyään suomeksi eri konsonantilla kuin muissa kielissä.
VastaaPoistaWikipediassa s a a t t a a olla virheitä. :-)
VastaaPoistaHelena ottaa asian hoitaakseen ja korjaa sivun:-)
VastaaPoistaKun kerran kaipaatte teitittelyä, niin kai samalla otetaan käyttöön myös yksikön kolmas persoona puhuteltaessa toista. Jotenkin tulee niin mieleen sääty-yhteiskunta....
Mutta hyvä että otitte esille oikean teitittelymuodon. En nimittäin ole ikinä aiheesta kuullut. Ilmeisesti opiskelin niin tasapäistetyssä peruskoulussa että teitittely katsottiin taantumukselliseksi toiminnaksi ja jätettiin siksi opettamatta.
Mitäköhän aiheesta muuten opetetaan nykyään varusmiehille? Eikö siellä ole tapana teititellä esimiehiä ja rouvitella teini-ikäisiä naisjohtajia?
Kyllä minä opetin teittelyä äidinkielen tunnilla, tai siis harjoitutin oikeaa taivutusta. Käskyjä en antanut, vaan kerroin, milloin on tapana teititellä ja miten se käy.
VastaaPoistaKyllä minusta tuntuu vähän hölmöltä, kun nuori kassatyttö sinuttelee ja ja tervehtii "moilla" jotakuta harmaapäistä vanhusta, joka ei näytä merkkiä halusta lähempään tuttavuuteen. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa nuoretkin osaavat puhutella vanhempia ihmisiä kunnioittavasti. Mitä pahaa siinä on? Ehkä meillä vanhukset eivät makaisi pissavapoissa laitoksissa, jos heitä kunnioitettaisiin hieman enemmän korkean iän vuoksi.
Teitittelyä en silti ole vaatimassa takaisin, koska moni näkee sen väärin, jonain pokkurointina ja epätasa-arvona.
Äh, korjaus: teitittelyä
VastaaPoistaKävin juuri Italiassa kurssimatkalla. Italialaisopiskelijat teitittelivät opettajiaan, silti puhe oli reipasta ja iloista eikä mitään kankeaa pokkurointia. :-)
VastaaPoistaAve, Caesar! Mutta eikö koko teitittely ole keksitty Italiassa (tai siis antiikin Roomassa). Ovat ehtineet harjoitella pisimpään...
VastaaPoista:-D
VastaaPoista